MAL-blogi: Mitkä ovat tehokkaimmat keinot vähentää asumisen ja rakentamisen CO2 -päästöjä Helsingin seudulla?

Rakennuksista ja rakentamisesta aiheutuu noin kolmasosa Suomen hiilidioksidipäästöistä. Tämän takia asumisen ja rakentamisen päästöjen vähentämisellä on keskeinen rooli siinä, että kunnianhimoiset kansalliset ja paikalliset ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa.

Helsingin seudun maankäytön (M), asumisen (A) ja liikenteen (L) MAL 2023 -suunnitelmassa asumisen ja rakentamisen aiheuttamien päästöjen hillitseminen on nostettu keskeiseksi seudulliseksi tavoitteeksi. Jotta tavoitteen saavuttamista voitaisiin seurata, selvitimme asumisen ja rakentamisen aiheuttamien kokonaispäästöjen ja energiankulutuksen tason Helsingin seudulla nykytilanteessa sekä tulevaisuudessa skenaariotarkastelun avulla.

Tarkastelun tulokset voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Nostokurkia ja rakennustyömaa Helsingin Kalasatamassa.

Helsingin seudun vuosittaiset päästöt olivat vuonna 2020 tarkasteluilla päästölähteillä noin 2500 Kt CO2. Jos päästöjä vähennetään nykyisellä tahdilla, vuosittaiset päästöt putoavat noin 60 % vuoteen 2040 mennessä, vaikka Helsingin seudulla rakennettaisiin uutta asuntokantaa MAL-suunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Jos taas päästöjen vähentämiseksi otetaan käyttöön kaikki tunnetut keinot, vuosittaiset päästöt putoavat noin 70 % vuoteen 2040. Merkittävin syy päästöjen vähenemiseen on asuntojen lämmitykseen käytettävän energian tuotannon puhdistuminen ja rakennusmateriaalien vähähiilistyminen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei muita toimia tarvittaisi tai että enegiatuotannon vähähiilistyminen olisi muista toimista erillinen ilmiö. Vaikuttavia keinoja päästöjen vähentämiseksi ovat rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja energiatehokas uudisrakentaminen sekä rakennusten lämmitysmuotojen muutokset  - etenkin suorasta öljy- ja sähkölämmityksestä lämpöpumppuihin. Jos näitä toimia tehdään nykytahdilla, rakennusten vuosittainen ostoenergiantarve laskee 2 %, mutta jos näitä keinoja käytetään nykyistä enemmän voidaan saavuttaa 25 % lasku vuosittaisessa ostoenergian tarpeessa. Ostoenergian tarpeen pienentämistä edistävät keinot ovat tärkeitä keinoja päästöjen vähentämisessä. Pienempi energiantarve mahdollistaa osaltaan myös energian tuotannon vähähiilistämisen, koska se vähentää myös fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Rakentamisen päästöissä korostuu uudisrakentamisen rakennusmateriaalien päästövaikutukset. Puurakentamisen lisäämisen päästövaikutus jää pieneksi.

Skenaariotarkastelun johtopäätöksenä on, että seudun asumisen ja rakentamisen päästöjen hillitsemiseksi tulisi seudulla panostaa erityisesti rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen sekä lämmitysmuotojen muutokseen. Näillä toimilla on vaikutusta erityisesti siinä tilanteessa, ettei energiantuotanto puhdistu ennakoidulla tahdilla. Kuten käsillä oleva energiakriisi on osoittanut, liittyy energiantuotantoon ja sen puhdistumiseen paljon epävarmuuksia. Rakentamisen päästöihin suurin vaikuttava tekijä on edistää vähähiilisten rakennusmateriaalien tuotantoa ja käyttöä kaikenlaisissa toteutusratkaisuissa.

Nämä skenaariotarkastelun johtopäätökset on huomioitu määriteltäessä MAL-suunnitelman toimenpiteitä asumisen ja rakentamisen päästöjen hillitsemiseksi. Selvitys on tuottanut suunnittelun tueksi muutoinkin ainutlaatuista ja uraauurtavaa tietoa. Se on mahdollistanut kokonaiskuvan muodostamisen asumisen ja rakentamisen päästöistä ja vaikuttavimmista keinoista päästöjen vähentämiseksi Helsingin seudulla. Ilman selvitystä tämän kuvan muodostaminen ei olisi ollut mahdollista, sillä menetelmät ja mittarit päästöjen seuraamiseksi ovat monin osin vasta kehitteillä ja aiemmin saatavilla oleva tieto on ollut monin tavoin puutteellista ja hajanaista.

Kaisa Granqvist

Kirjoittaja on maankäytön ja asumisen asiantuntija Helsingin seudun MAL-työssä.