Kun Alma Foric nousi ensimmäinen kerran kuljettajakurssilaisena ratikan ohjaamoon, hän oli ihmeissään. Kuinka hän saattaisi ikinä hallita laitetta, jonka kojetaulussa oli nappuloita kuin lentokoneessa? Ja vieläpä Helsingin vilkkaassa liikenteessä, johon Oulusta pääkaupunkiin muuttanut parturi-kampaaja vasta totutteli.
Myös ensimmäiset työpäivät ovat jääneet mieleen. ”Jouduin ajamaan vappuhulinassa, kun keskusta oli tupaten täynnä väkeä”, Alma kertoo.
Noista päivistä tulee keväällä jo yhdeksäntoista vuotta. Nyt Alma kirjaa itsensä tottuneesti sisään kuljettajan ajolaitteeseen, naksauttaa ajokahvaa eteenpäin ja Artic-ratikka liukuu matkaan Hakaniemestä kohti Jätkäsaarta. Ajovuorossa on linja 9.
”Ajan päivän aikana useilla linjoilla. On mukavaa, että maisemat vaihtuvat. Lempilinjojani ovat seiska ja ysi. Vaikka me kuljettajat emme enää myy lippuja, noilla reiteillä on eniten asiakaspalvelua Messukeskuksen ja laivaterminaalin vuoksi. Asiakkaat kysyvät esimerkiksi reiteistä ja aikatauluista.”
Varma leipä ja mukavat työkaverit
Alma kertoo, että hän on kannustanut Iisalmessa asuvan ystävänsä poikia muuttamaan pääkaupunkiseudulle ja hakemaan ratikankuljettajiksi.
”Tarjolla on koulutuksen jälkeen varma työpaikka ja Kaupunkiliikenne tarjoaa työntekijöilleen edullisia työsuhdeasuntoja. On myös mahdollisuuksia edetä vaikkapa esimieheksi tai liikenteenohjaajaksi.”
Alma kiittelee Kaupunkiliikennettä joustavaksi työnantajaksi ja henki ratikankuljettajien kesken on hyvä. ”Olen lähtöisin Bosnia-Hertsegovinasta ja toiset kuljettajat ottivat minut alusta pitäen hyvin vastaan. Minusta on mukavaa tulla ajoissa töihin, juoda kahvit ja vaihtaa kuulumiset työkavereiden kanssa, ennen kuin lähden linjoille.”
”Työssä sattuu ja tapahtuu aina jotain, joka pitää kuljettajan virkeänä eli tylsää ei ole”, Alma vakuuttaa. Kuin muistutuksena tästä radiolaite puhkeaa puhumaan. Liikenteenohjaus ilmoittaa, että reitin varrelle kiskojen tuntumaan on pysäköity auto.
”Tuollaisissa tilanteissa arkailin aloittelevana kuljettajana kovasti, että mahdunko ohitse, mutta silmä oppii”, Alma mainitsee.
Työ vaatii valppautta
Alma mainitsee työn miinuksina muun muassa pitkät työpäivät ja henkisen kuormituksen. Ajokierroksellamme Helsingin kaduilla leijuu sumua, jonka pehmentämät katunäkymät ovat kuin maalauksesta ikään.
Ratikankuljettajan ei kuitenkaan sovi jäädä tunnelmoimaan. Kymmeniä tuhansia kiloja painavan vaunun luotsaaminen muun kaupunkiliikenteen seassa asiakkaat kyydissä on yhdistelmä, joka vaatii jatkuvaa valppaana oloa.
”Palkinto työstä tulee vaikkapa siitä, kun joku asiakas kyytiin noustessaan sanoo kuljettajalle jotain mukavaa. Usein tuollaisia sanoja kuulee joko lasten tai ikäihmisten suusta.”
Saavumme 9:n päätepysäkille Länsiterminaaliin. Almalle jää kymmenen minuutin tauko ennen kuin matka jatkuu. Sitten on vuorossa on kierros linjalla 7. Alma on yksi niistä, jotka pitävät pääkaupungin liikkeessä.
Lue lisää kuljettajien rekrytoinnista
Kuva: Lauri Eriksson/Kaupunkiliikenne Oy