Liikennesuunnittelu

Suunnittelun periaatteita

Helsingin seudun joukkoliikenne on usean joukkoliikennemuodon muodostama kokonaisuus. Perustan muodostavat raide- ja bussiliikenteen runkoyhteydet. Liityntäliikenne toimii syöttöyhteytenä runkoyhteyksille. Tämä perusasetelma sekä kaupunkien maankäytön rakenne ovat lähtökohtana HSL:n suunnitteluperiaatteille. Suunnitteluperiaatteet tukevat HSL:n strategiaa, joka tähtää joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvuun.

Luotettavuus on joukkoliikenteen matkustajien mielestä tärkein joukkoliikenteen palvelutasotekijä. Kaikki toimenpiteet, jotka edistävät matkustajan joukkoliikennematkan toteutumista hänen suunnittelemallaan tavalla, parantavat joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Näiden toimenpiteiden lähtökohtana on asiantunteva joukkoliikennesuunnittelu, jossa huomioidaan erityisesti linjaston kattavuus, suunniteltujen aikataulujen realistisuus ja vaihtojen onnistuminen.

Hyvän suunnittelutyön lisäksi tarvitaan suunnitelmien onnistunut käytännön toteutus, josta vastaavat liikennöitsijät. Kunnat ja sidosryhmät asettavat erilaisia tavoitteita palvelutason ja rahoituksen suhteen. Suunnittelua määrittävät myös liikennöintisopimukset. Jotta eri sidosryhmien tarpeisiin voidaan vastata, tarvitaan runsaasti kanssakäymistä sidosryhmien kanssa.

Liikennöinnin kustannukset ovat suurin rajoittava tekijä tarjottavalle palvelutasolle. Suunnitelmien kustannusvaikutukset huomioidaan suunnittelun kaikissa vaiheissa.

HSL tarjoaa hyvän joukkoliikenteen palvelutason. Kävely pysäkille ja pysäkillä odotus, matkustaminen kulkuneuvossa sekä vaihdot eivät saa kuluttaa kohtuuttomasti aikaa. Joukkoliikenneyhteyksien suunnittelun lähtökohtana ovat käyttäjien tarpeet ja odotukset. Joukkoliikenteen käytön lisääntyminen edistää kestävää kehitystä ja tukee omalta osaltaan kaupunkien kilpailukykyä. Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyyttä pyritään jatkuvasti parantamaan. Raideliikenteen osuutta kasvatetaan ja bussiliikenteen kilpailutuksessa suositaan vähäpäästöistä kalustoa.


Palvelutaso ja yhteydet

Suunnittelun pohjana ovat aluekohtaiset palvelutasoluokat, joiden avulla määritellään peruspalvelutaso kullekin alueelle ja yhteysvälille. Peruspalvelutasoa parempaa palvelua tarjotaan kysynnän perusteella. Haja-asutusalueilla ei järjestetä varsinaisia joukkoliikennepalveluita, vaan tarjotaan koulukuljetukset ja muut lakisääteiset kuljetukset. Palvelutasomäärittelyllä pyritään tasapuolisuuteen eri alueiden välillä niin, että samanlaisilla alueilla on samanlainen peruspalvelutaso.
 
Aikataulusuunnittelu perustuu mahdollisuuksien mukaan vakiominuuttisiin aikatauluihin, joissa samat lähtöminuutit toistuvat tunnista toiseen. Samalla osuudella ajavien linjojen aikataulut pyritään sovittamaan keskenään. Ajoaikojen täsmällisyyttä parannetaan käyttämällä pitkillä linjoilla välipistepysäkkejä, jotka sijoitetaan liityntäaseman tai vaihtopaikan yhteyteen.  

Linjasto tarjoaa vaihdottomat yhteydet tärkeimmille yhteysväleille. Hiljaisen ajan liikenteessä reitit voivat olla kiertelevämpiä siten, että matka-ajat ovat kuitenkin kohtuullisia. Liikennöinti- ja aikataulusuunnittelussa huomioidaan terminaalien ja kääntöpaikkojen sijainti ja kapasiteetti sekä käytettävissä oleva katuverkko. Liityntäliikenne ja liityntäpysäköinti ovat tärkeä osa matkaketjua.

Matkustajan näkökulmasta varsinaisen liikennetarjonnan palvelutason lisäksi keskeisenä tekijänä on matkaketjun toimivuus eli vaihtojen onnistuminen. Vähintään vaihdot runkoyhteyksille pyritään järjestämään solmupisteisiin, jotka ovat laadultaan korkeatasoisia ja joissa vaihtokävelymatkat ovat lyhyitä ja tasonvaihdot esteettömiä.

Ajoaika saa mahdollisine vaihtoineen joukkoliikenteessä ruuhka-aikoina alueiden ja Helsingin keskustan sekä aluekeskusten välisillä yhteyksillä olla korkeintaan kaksi kertaa niin pitkä kuin vastaava henkilöautomatka. Tavoitteena on, että ajoaika mahdollisine vaihtoineen on varsinkin raide- tai bussiliikenteen runkolinjojen reitillä olevilla yhteysväleillä ruuhka-aikoina yhtä pitkä tai lyhyempi kuin vastaava henkilöautomatka.

PDF icon Joukkoliikenteen suunnitteluohje


Esteettömyys 

Esteetön kaupunkiliikenne toteutuu monen osa-alueen yhteisvaikutuksena: informaation saatavuus, matalalattiainen kalusto, korotetut pysäkit, asemien tasonvaihtolaitteet, portaattomat kulkuyhteydet pysäkeille, materiaalien ja värien käyttö sekä pysäkkialueiden ja pysäkkiyhteyksien kunnossapito sisältäen myös talvisen lumenpoiston ja hiekoituksen.

Tavoitteena on, että kaikilla linjoilla liikennöidään matalalattiakalustolla. Matalalattiakalustoa ei vaadita kuitenkaan linjoilla, joille se ei sovellu.

Esteetön matkaketju on kokonaisuus, joka muodostuu esteettömästä kalustosta ja mahdollisista esteettömistä vaihtoyhteyksistä. Terminaalien ja muiden korkeatasoisten solmupisteiden tulee olla esteettömiä, jotta vaihdolliset yhteydet on mahdollista järjestää esteettömässä ympäristössä.

Esteettömiksi yhteyksiksi tulee järjestää ainakin:

  • Yhteydet seudullisten aluekeskusten välillä
  • Yhteydet lähimmästä seudullisesta aluekeskuksesta sairaaloihin
  • Yhteydet suurilta kerrostaloalueilta sairaaloihin
  • Junien ja metroasemien liityntäyhteydet
  • Yhteydet matkakeskusten välillä.

Kaikilla yhteyksillä tulee mahdollisissa tasonvaihdoissa olla portaiden lisäksi käytettävissä luiska tai hissi.

Esteettömyyttä voidaan parantaa myös palvelu- ja kaupunginosalinjojen avulla. Palvelulinjoja liikennöidään pienkalustolla ja niiden reitit, liikennöintiaika ja vuorovälit suunnitellaan paikallisen tarpeen mukaan.


Suunnittelun tueksi tutkimustietoa

HSL mittaa asiakkaiden tyytyväisyyttä joukkoliikennepalveluihin ympäri vuoden joulukuuta lukuun ottamatta. Eri joukkoliikennevälineissä tehtävään matkustajatyytyväisyyskyselyyn vastaa vuosittain noin 51 000 matkustajaa. HSL seuraa myös joukkoliikennekaluston laatua jatkuvalla havainnointitutkimuksella, jonka avulla havaitaan vuosittain yli 8 000 bussia ja vaunua. Lisäksi HSL on mukana eurooppalaisessa BEST -kyselytutkimuksessa, jota tehdään vuosittain osallistujakaupunkien asukkaille nettihaastatteluna.

HSL seuraa joukkoliikenteen matkustajamääriä. Bussilinjojen matkustajamäärätiedot saadaan matkakorttijärjestelmästä ja metron, raitioliikenteen sekä VR-lähijunaliikenteen tiedot automaattisista laskennoista. Suomenlinnan lautan matkustajamäärät lasketaan manuaalisesti.

Suunnittelussa hyödynnetään myös kertaluonteisia tutkimuksia, joilla voidaan kerätä tietoa esimerkiksi uuden linjan matkustajakokemuksista tai uuden asuinalueen joukkoliikennetarpeista.

HSL:n strategian mukaisesti joukkoliikenne painottuu entistä enemmän raide- ja runkoyhteyksiin ja niitä täydentävään liityntäliikenteeseen. Tämän takia myös vaihdot joukkoliikennevälineestä toiseen lisääntyvät.  Joukkoliikenteen vaihtoja ja asiakkaan kokemusta matkasta kokonaisuutena on tutkittu esimerkiksi asiakasarvokartan avulla.  Asiakasarvokartta on osa HSL:n kaksivuotista Solmu-projektia, jonka tavoitteena on vähentää joukkoliikenteen vaihdon matkustajalle aiheuttamaa stressiä.

Solmu-projektin asiakasarvokartta

HSL tekee joukkoliikennettä koskevien tutkimusten ohella myös muita liikennetutkimuksia liikennejärjestelmäsuunnittelun tarpeisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi ajoneuvoliikenteen määräpaikkatutkimukset, tavaraliikenteen tutkimukset, sekä kulkumuotojakauman, liikennemäärien ja autotiheyden seuranta.