Kun bussi kulki puulla

Seitsemänkymmentä vuotta sitten pääkaupunkiseudun bussit – ne harvat, joita liikenteessä oli – mennä savusivat puupilkkeellä. Valtiovalta oli säännöstellyt sotavuodet dieseliä ja bensiiniä, joten bussiyhtiöt olivat varustaneet autonsa puuta polttavilla kaasuttimilla eli häkäpöntöillä.

Häkäpönttöbussien kuljettajia ei palkittu mitalein, vaikka ajaminen oli pahimmillaan silkkaa taistelua. Häkäkaasu kehitti moottoriin vain puolet bensiinin tai dieselin tehosta. Ylämäissä matkustajat joutuivat työntämään.

Puusäiliön täyttäminen oli nokista työtä ja useampikin kuljettaja poltti kasvonsa kannen avatessaan, sillä säiliöstä saattoi lehahtaa metrinen kaasuliekki. Kuljettajia ja korjausmiehiä menehtyi häkämyrkytyksiin.

Polttoaineiden säännöstely jatkui aina vuoteen 1949, joten puukaasuttimia tarvittiin muutamia vuosia myös rauhan tultua.
Suomi kulki biopolttoaineella melkein kymmenen vuotta. Mutta jos joku olisi sotien jälkeen kuiskutellut bussinkuljettajan korvaan puukaasuttimesta ekologisena vaihtoehtona, hän olisi todennäköisesti lentänyt samaan romukoppaan häkäpöntön kanssa.
 

Kommentoi

Voit kommentoida kirjautumalla sisään HSL-tunnuksella.