Nimeltä tutut

Kaduilla on nimet, jotta kodeilla ja konttoreilla on osoite, ja bussit ja paloautot osaavat perille. Mutta on nimistöllä symbolinenkin merkityksensä. Ne luovat alueille ja kaupunginosille identiteettiä ja omaleimaisuutta.

”Nimissä tärkeää on paikallistuminen”, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa työskentelevä nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen kiteyttää. Hänen valmistelee työkseen katujen, aukioiden, torien ja muiden vastaavien paikkojen nimeämisasioita kaupungin nimistötoimikunnan käsittelyyn.

”Kun uusia nimiä annetaan, pyritään siihen että niille löytyy vahva perusta paikallishistoriasta tai ympäristöstä. Esimerkiksi Kalasataman nimistö on linkitetty alueen satamamenneisyyteen ja katuja nimetty sieltä säännöllisesti kulkeneiden suomalaisten rahtilaivojen mukaan.”

Johanna Lehtonen on toinen Suomen kahdesta nimistönsuunnittelijasta, kollega työskentelee Espoon kaupungilla. Kunnissa nimiasioita hoitavien apuna on usein nimistötoimikunta tai -ryhmä, jossa on mukana historian ja kotimaisten kielten asiantuntijoita.

Uudet nimet muotoutuvat käytännössä kaavoituksen yhteydessä. Helsingin seudulla vanha nimistö on alkuaan ruotsinkielistä. Sitä on viimeisten sadan vuoden aikana suomennettu, toisinaan myös äänteitä mukaillen: Sörnäinen esimerkiksi on perua Södernäsistä, joka sittemmin on lyhentynyt muotoon Sörnäs.

Kaikkea ei ole pakko sanoa kahdella kielellä, nimistönsuunnittelija valaisee. Östersundomin alueella on runsaasti pelkästään ruotsinkielisiä nimiä, joista osa voi hyvin jäädä suomentamatta. ”Alueen suomenkielisestä nimestä Itäsalmi on jo luovuttu, koska se on keinotekoinen eikä kukaan sitä käytä. Yleensäkin kannattaa aina kuulostella, mitä nimiä ihmiset käyttävät.”

Kaavanimet ovat lähtökohtana, kun HSL:ssä nimetään uusia pysäkkejä. Yleisimmin pysäkki saa nimen sijaintikadun, läheisen poikkikadun, aukion, torin tai lähellä sijaitsevan tärkeän ja tunnetun kohteen mukaan.

”Kun kokonaiselle uudelle alueelle perustetaan pysäkkejä, kaivetaan asemakaava esiin ja etsitään pysäkeille sopivat nimet yhdessä kunnan edustajien kanssa”, liikennesuunnittelija Kari Lehtonen kuvaa prosessia. ”Uusissa HSL:n jäsenkunnissa teemme aluksi maastoinventoinnin. Näin toimittiin esimerkiksi Sipoossa. Kartoitamme pysäkkien paikat ja pysäkkimerkinnät maastossa. Jos pysäkillä ei ole nimeä, se annetaan.”

Yhteistyössä kuntien kanssa käydään läpi myös muutostarpeita. ”Tulevia projekteja on ainakin Länsimetron liityntäbussiliikenteen käynnistyminen. Ennen liikenteen aloitusta tarkistamme, ovatko kaikki bussipysäkkien nimet tarkoituksenmukaisia”, Kari Lehtonen kertoo.

Yksittäisen raitiovaunupysäkin nimeäminen hoituu HSL:ssä ilman isompia mutkia hallinnollisin päätöksin. ”Merkittävistä kokonaisuuksista, kun vaikkapa uudelle alueelle syntyy useita pysäkkejä, kysymme nimistötoimikunnan kantaa. Niin tehtiin viimeksi kun raitiolinjan 9 reitti piteni Länsiterminaaliin 2012”, joukkoliikennesuunnittelija Lauri Räty selvittää.
Nimistötoimikunnan ehdotuksesta muutama HSL:ssä kaavailtu pysäkkinimi muuttuikin. Esimerkiksi Ruoholahdenkadun pysäkistä tuli Ruoholahden villat. Toimikunnan perustelujen mukaan rakennushistoriallisesti merkittävät villat ansaitsevat nimikkopysäkkinsä.

Miksei HSL:ssäkin voitaisi uusia pysäkkejä nimettäessä kirjata lyhyt perustelu nimivalinnalle, Lauri Räty pohtii. ”Nämähän eivät ole makuasioita, vaan nimeämisessä noudatetaan tiettyjä periaatteita. Nimet luovat aina mielikuvia, ja perusteluilla voisi olla käyttöä vaikka asiakasviestinnässä.”

Viimeksi tänä syksynä Räty sai perustella lehtihaastattelussa Linnanmäen lähipysäkkien nimimuutoksia. Huvipuiston pohjoisen portin lähellä oleva Alppila-pysäkki sai nimekseen Linnanmäki kun taas eteläpuolella oleva Helsinginkadun pysäkki muuttui Linnanmäestä Diakoniapuistoksi.

”Muutos tehtiin asiakkaiden toiveesta. Pohjoisportti on nykyään huvipuiston pääsisäänkäynti, joten Linnanmäki-pysäkkinimi opastaa nyt paremmin perille.”

Kaiken kaikkiaan pysäkkinimistä tulee harvakseltaan palautetta matkustajilta, ryhmäpäällikkö Ville Uusi-Rauva kertoo. ”Voisi siis olettaa, että niissä on onnistuttu aika hyvin. Nimenmuutosten yhteydessä voi tulla pientä piikkiä, kun ihmiset aktivoituvat ehdottamaan uusia muutoksia.”

Lönnrot, Mechelin, Crusell, Kekkonen… lukemattomilla merkkihenkilöillä on nimikkokatunsa. Elossa olevien mukaan ei paikkoja nimetä, vaikka Johanna Lehtosen mukaan ehdotuksia tulee tasaiseen tahtiin.

”Noudatamme YK:n suosituksia, joiden mukaan nimi voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan, kun on kulunut viisi vuotta henkilön kuolemasta”, Johanna Lehtonen kertoo. Näin halutaan kunnioittaa omaisten surua ja myös saada pidempää perspektiiviä henkilön elämäntyöhön ja merkitykseen.

Hetkinen – YK:n suositus? Kyllä, paikannimien kansainvälinen standardointi on koettu niin tärkeäksi, että YK:n puitteissa toimii erityinen paikannimiasiantuntijoiden ryhmä, joka antaa nimistösuosituksia.

Vantaalla kansainvälisestä standardista on tehty ainakin yksi poikkeus. Martinlaaksoon syntyi Mika Häkkisen aukio vuonna 1999 formulatähden ensimmäisen maailmanmestaruuden kunniaksi.

Helsingissä ei myöskään nimetä paikkoja yritysten mukaan. Tästä periaatteesta on kerran livetty ja hiukan nolosti siinä kävi. Vallilan Elimäenkujasta tehtiin 1996 Telecom Finland Oy:n aloitteesta Telekatu, eikä mennyt kuin pari vuotta, kun nimi Telecom hävisi Suomen yrityskartalta.

Turbulenssille alttiita eivät nykymaailmassa ole pelkästään yritysnimet. Kuntaliitos on pyyhkäissyt Suomen kartalta muun muassa Hauhon kunnan, jonka mukaan on nimetty katu, puisto ja pysäkkipari Vallilassa.

Helsingin nimeämisperiaatteisiin on nykyään kirjattu, että yrityksen nimeä voidaan harkita kaavanimeksi, jos se on toiminut samannimisenä ja samalla paikalla usean sukupolven ajan ja sillä on suuri paikallinen merkitys.

Helsingin pysäkeiltäkään ei juuri löydy yritysnimiä – yksi harvoista poikkeuksista on Edita Hakuninmaalla. Naapurikunnissa linja on ollut kauppakeskuksille ja muille yrityksille suopeampi. Vantaalla oman pysäkin on saanut Jumbo, Espoossa Sello ja molemmissa Ikea. Vantaan Fazerintien varrelta löytyvät sekä Fazerilan että Valion pysäkit. Lääkekonserni Orionilla on Espoossa tie ja bussipysäkki.

Matkustaja tallaa polun siihen mistä mukavimmin pääsee, eikä piittaa toimikuntien periaatteista. Stockan sporapysäkki on ja pysyy – ja nythän on remontoidulla Sokoksen pysäkillä entistä mukavampi odottaa ratikkaa.

Rakkaalla pysäkillä voi hyvin olla monta nimeä, Ville Uusi-Rauva tietää omastakin kokemuksesta. ”Pikkupoikana Pohjois-Tapiolassa oma kotipysäkkini oli kavereiden kesken Villen pysäkki. Ja se puiston takana oleva pysäkki on porukalle edelleen Takadösäri.”

Nimistö luodaan kestämään aikaa eikä käytössä olevia nimiä muuteta ilman painavaa syytä. Muutoksia tehdään yleensä vain asemakaavamuutosten yhteydessä.

Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlavuotta juhlistettiin muuttamalla Katajanokanpuisto Tove Janssonin puistoksi. Nimenvaihdoksesta on tehty vuosien varrella useita esityksiä ja viimeksi myös valtuustoaloite. Jansson asui lapsuus- ja nuoruusaikansa Katajanokalla. Samalla  puiston kupeessa oleva ratikkapysäkkipari koki nimenvaihdoksen, sillä se oli alun pitäenkin nimetty puiston mukaan.

Isomman mittakaavan muutos näkyy joukkoliikennematkustajien elämässä vuodenvaihteen jälkeen, kun nimikyltit vaihtuvat Kaisaniemen metroasemalla. Jatkossa metrojunat pysähtyvät Helsingin yliopiston asemalla.
Nimenmuutos herätti polemiikkia ja muun muassa nimistötoimikunta vastusti sitä. Myös Johanna Lehtonen olisi halunnut säilyttää Kaisaniemi-nimen, koska sillä on vahva historiallinen perusta.

Mamselli Cajsa Wahlund perusti 1830-luvulla ravintolan, josta tuli nopeasti yliopistoväen suosima paikka. Asiakkaat nimesivät ravintolan mamsellin mukaan Kaisaniemeksi ja pian myös ympäröivää puistoaluetta alettiin kutsua samalla nimellä.

Pääkaupunkiseudulla varsinkin Vantaalla ja Helsingissä on runsaasti samoja nimiä, nimistönsuunnittelija kertoo. ”Päällekkäisyyttä on Helsingin sisälläkin, ja myös Espoon kanssa. Aika monta taksiasiakasta on täällä viety väärään Hanasaareen.”

Saarten ja muiden luonnon paikkojen nimiin kunnan kaavoittaja ei kuitenkaan voi koskea. Niitä hallinnoi maanmittauslaitos.

Myös pysäkkinimissä on HSL-alueella jonkin verran päällekkäisyyksiä. Kirurgi löytyy paitsi kympin ratikan eteläisen päätepysäkin tuntumasta, myös Peijaksen sairaalan luota Vantaalta. Samoin eteläisen Helsingin Neitsytpolku-pysäkillä on kaima Vantaalla. Bussit pysähtyvät Dosentintie-pysäkillä sekä Munkkiniemessä että Kauniaisissa.

Päällekkäisyys ei Lauri Rädyn mielestä ole ongelma, kun pysäkit ovat eri kunnissa. Sitä paitsi jokaisella pysäkillä on nimen lisäksi yksilöllinen numerotunnus. ”Tuskinpa meillä on bussilinjaa, joka kulkisi kahden kunnan alueella ja jonka reitillä olisi kaksi samannimistä pysäkkiä. Vannomaan en mene, mutta eiköhän asiasta olisi saatu jo palautetta.”

Joukkoliikennematkustajan pää voi kylläkin mennä sekaisin heti Pitkänsillan pohjoispuolella. Hakaniemi-nimisiä pysäkkejä on torin ympäristössä viisitoista.
 

Kommentoi

Voit kommentoida kirjautumalla sisään HSL-tunnuksella.