Nuoret valjastivat metroverkon näyttämöksi

Kuvaaja: Niko Tiainen. Esiintyjät: Tatu Sinisalo ja Elina
Pitkäranta.

Metro – matkalla Ithakaan on esitystaideteos, joka pakenee
estradeilta ja aitioista metroasemien arkiseen ympäristöön,
junalaiturien äänien ja ihmisvilinän keskelle.

”Olemme halunneet tuoda jotakin arvokasta sinne, missä ihmiset
normaalisti ovat”, kertoo Metropolia-ammattikorkeakoulun opiskelija
Annika Niskanen, joka on valmistellut esitystä lopputyönään.

15-henkistä yleisöä asemalta toiselle opastaa mykkä Odysseus
käyttäen kylttejä apunaan. Kehotukset ”Seuraa minua!” ja ”Pysähdy!”
tulevat tutuiksi liukuportaissa, asematasanteilla ja metron
kyydissä matkatessa. Nauhurilta kuuluva äänimaailma rytmittää
kulkua.

Eriskummallinen, oranssiin sonnustautunut joukkio herättää
huomiota itään päin suuntaavan metron varrella. Päät kääntyvät, ja
uskaliaimmat ohikulkijat jäävät turvallisen etäisyyden päähän
seuraamaan kohtauksia. Joku hymyilee hämmentyneen oloisena, toinen
taas ihmettelee näkemäänsä kännykkään.

Yleisön, esiintyjien ja estradin rajat hämärtyvät – koko
kaupunkitila toimii näyttämönä. 

”Taustalla on se, että olemme halunneet kyseenalaistaa, kenelle
julkinen tila kuuluu ja mitä julkisessa tilassa saa tehdä. Olemme
halunneet tehdä siitä yhteisen.”

Omaa paikkaa etsimässä

Matkan aikana pyristellään pois tutusta ja turvallisesta mutta
kuitenkin kaivataan omaa paikkaa, kotia, Ithakaa. Nimi viittaa
Odysseuksen kotisaareen.

”Esityksen kantavina teemoina ovat irtaantuminen, kotiutuminen
ja oman paikan löytäminen. Siinä pohditaan sääntöjen noudattamista,
kyseenalaistamista ja neuvottelua”, Niskanen selittää. 

”Leikittelemme Odysseialla ja otamme siitä inspiraatiota. Teos
toimii raamina, mutta sekoitamme siihen omaa kokemusta. Olemme
halunneet jättää väljyyttä myös yleisön omille ajatuksille,
jotta katsojat voisivat rakentaa oman tarinansa tarinan
sisään.”

Esitys on Annika Niskasen ja hänen opiskelijatoverinsa Elina
Pitkärannan käsialaa. Niskanen on vastannut ohjaamisesta ja
Pitkäranta puolestaan fyysisestä ilmaisusta. Kaksikko on jo aiemmin
järjestänyt katutilassa vastaavan esityksen. Metroverkko koettiin
inspiroivaksi ympäristöksi jatkoprojektille.

”Julkisessa tilassa yhdistyvät arvaamattomuus ja toisaalta
tiukka, välttämätön kontrolli. Kaikki on kuitenkin mahdollista, kun
samassa tilassa on paljon ihmisiä. Kun menee metroasemalle vain
istumaan, saa usein nähdä hyvää draamaa."

Kahden vuoden projekti

Parivaljakko aloitti esityksen suunnittelun keväällä 2010, mikä
piti sisällään myös yhteydenpitoa eri tahoihin, muun muassa HKL:ään
ja HSL:ään. Esimerkiksi soveltuvista esiintymispaikoista ja
turvallisuustekijöistä sovittiin etukäteen ongelmatilanteiden
välttämiseksi.

Niskanen ja Pitkäranta halusivat toteuttaa esityksen yhdessä
erilaisten ja eri-ikäisten nuorten kanssa. Mukana onkin niin
lukiolaisia, teatteria harrastavia kuin ammattikorkeakoulujen
opiskelijoita. Esiintyjien ikähaarukka on viidestätoista
kolmeenkymmeneen vuoteen.

”Olemme ällistyneitä siitä, miten esiintyjät ovat ottaneet
metroasemat omakseen ja tottuneet siihen, että heitä katsotaan.
Yksin tämä ei olisi onnistunut, mutta ryhmässä on ollut hyvä olla”,
Annika Niskanen miettii. 

Muu työryhmä tuli mukaan kuvioihin vuodenvaihteen 2011–2012
jälkeen, ja esitys on hioutunut lopulliseen muotoonsa yhdessä
kokeillen ja arvioiden. Harjoituksia on pidetty tammikuusta lähtien
kahdesti viikossa, ja onnekkaimmat ovat voineet todistaa niitä myös
metroasemilla.

”Ihmiset ovat jääneet katsomaan ja yrittäneet löytää syyn sille,
mistä on kyse. Jotkut ovat luulleet, että kyseessä on esimerkiksi
flash mob tai jonkinlainen opiskelijatapahtuma. On joku halunnut
osallistua tanssiinkin.”

”Hienoa, jos ohikulkijatkin saavat esityksistä jotakin.”

Metro – matkalla Ithakaan -esitykset pidetään toukokuun 17. ja
20. päivä, ja ne vaativat ennakkoilmoittautumisen. Esitystaideteos
on osa Metropolia-teatterin ohjelmistoa, ja se on toteutettu
yhteistyössä Nuorisoasiainkeskuksen, HKL:n, HSL:n, Helsingin
Kaupunginteatterin ja Lahden ammattikorkeakoulun kanssa.
Lisätietoja
esityksen blogisivulta