|
Liikenneministeriössä valmistellaan liikennekaarta, johon on kirjattu monia hyviä tavoitteita henkilöliikennepalvelujen ja digitaalisten ratkaisujen kehittämiseksi. Näiden tavoitteiden edistäminen ei edellytä kaupunkien joukkoliikenteen toimivien mallien purkamista, joilla on saavutettu hyviä tuloksia. Keskeinen ongelma ehdotuksessa on, että viranomaisen järjestämä liikenne esitetään pääsääntöisesti markkinaehtoista liikennettä täydentäväksi ratkaisuksi. HSL esittää ministeriölle lakiesityksen korjaamista tältä osin. ”Liikennekaaressa on sivuutettu suurten kaupunkien joukkoliikennejärjestelmän hyödyt ja tulokset. Perusteluissa on väheksytty viranomaisen järjestämän liikenteen merkitystä, yliarvioitu sääntelystä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja aliarvioitu sääntelyn purkamisen haittoja ja riskejä. Esityksestä henkii ministeriön epäluottamus toimivaltaisten viranomaisten kykyyn toimia yhteiskunnan asettamien tavoitteiden mukaisesti ja käyttää harkintavaltaa tarkoituksenmukaisesti. Periaate, jossa markkinaehtoinen liikenne menisi aina viranomaisen järjestämän liikenteen edelle, on EU-lain vastainen ja tämä on lakiesityksessä korjattava”, HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi kritisoi. HSL ja yli 20 muuta kaupunkiseutua tai kaupunkia toimivat joukkoliikenteen toimivaltaisina viranomaisina. Ne suunnittelevat, kilpailuttavat ja tilaavat joukkoliikenteen toimivalta-alueelleen ja vastaavat kuntien tuen kohdentamisesta. Esimerkiksi HSL:n liikenteessä tehdään miljoonaa matkaa päivässä, ja HSL-kuntien tuki alueen joukkoliikenteeseen on yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Viranomainen suunnittelee liikenteen aina kokonaisuutena, ei yksittäisinä linjoina. Verkostossa on suosittuja reittejä mutta palvelutarjontaa myös harvempaan asutuille alueille ja hiljaisempiin ajankohtiin. EU:n palvelusopimusasetus (PSA) ja Suomen nykyinen joukkoliikennelaki suojaavat viranomaisen tilaamaa liikennettä ulkopuoliselta liikenteeltä, joka keskittyisi viemään lipputuloja vain parhailta alueilta parhaaseen aikaan. Pelkästään huonojen linjojen hoitaminen tarkoittaisi merkittävää kuntien kustannusten nousua tai vastaavasti palvelutason laskua hiljaisemmilla alueilla tai ajankohtina. Kaupunkiseudut pääsivät ensimmäisen kerran järjestämään bussiliikenteen nykyisen vuonna 2009 voimaan astuneen joukkoliikennelain mukaisella kilpailutuksella vasta vuonna 2014. Tulokset ovat olleet hyvät, ja esimerkiksi Turun seudulla on nähty erinomaista kehitystä Föli-liikenteessä. HSL-alueella linja-autoliikenne on järjestetty PSA:n mukaisesti kilpailuttamalla jo 1990-luvulta saakka. Tuloksena on ollut kansainvälisesti korkeatasoinen yhtenäinen palvelutarjonta ja lippujärjestelmä kaikkien eri joukkoliikennemuotojen osalta. Liikennekaaren ongelmat Jos liikennekaari toteutuisi ehdotetun kaltaisena, viranomaisliikenteen ja markkinaehtoisen liikenteen välille syntyisi oikeudellisesti epävarma tilanne, jossa olisi vaikea tietää, milloin markkinaehtoinen liikenne rikkoo viranomaisen oikeuksia. Ratkaisuja haettaisiin tuomioistuimista hitailla ja kalliilla oikeusprosesseilla, joiden kustannukset maksaisivat asiakkaat. HSL:lle ja muille suurille kaupunkiseuduille liikennekaari tarkoittaisi pahimmillaan merkittävää lipputulojen laskua ja kuntien tuen kasvua. Raideliikenteen ja siihen tehtyjen investointien merkitys rapautuisi, koska kuka tahansa voisi perustaa esimerkiksi uuden länsimetron tai kehäradan rinnalle kilpailevaa bussiliikennettä. Pitkäjänteinen liikennejärjestelmäsuunnittelu vaikeutuisi kaupunkiseuduilla, ja liikennepäästöt lähtisivät kasvuun, koska viranomaisilla ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa bussikalustoon ja niiden päästöihin. Liikennekaari heikentää liikennejärjestelmän ja maankäytön kehittämistä. Esitys korostaa hajautetun, nopeasti muuttuvan yrittäjäkeskeisen liikennepalvelutarjonnan edistämistä. Palvelujen jatkuvuutta ja ennakoitavuutta ei pidetä oleellisena edes matkustajien kannalta. Toteutuessaan esitys vaikeuttaisi liikenteen haittojen hillintää kaupunkiseuduilla. Se poistaisi kaupungeilta keskeisen keinon säännellä mm. tilankäyttöä kaupunkiympäristössä, lähipäästöjä, melua, energiatehokkuutta ja liikkumisen esteettömyyttä. Peruste haittojen sivuuttamiselle on väite, että markkinaehtoinen liikenne sekä uudet palvelut vähentävät merkittävästi yksityisautoilua. Väitteelle ei ole tutkittuja perusteita, ja voi olla virheellinen erityisesti kaupunkiseuduilla, joissa joukkoliikenteellä on korkea kulkumuoto-osuus. ”Toistaiseksi ei ole nähtävissä, että digitaalisella jakamistaloudella olisi merkittäviä positiivisia vaikutuksia kaupunkiliikenteeseen. Esimerkiksi San Franciscossa suurin osa Uberin käyttäjistä on siirtynyt palveluun joukkoliikenteestä, millä on kielteiset vaikutukset ruuhkautumiseen, ympäristöön ja päästöihin. On toivottavaa, että suomalainen lakivalmistelu perustuu faktoihin eikä vain toiveisiin”, Rihtniemi sanoo. Liikennekaaren ongelma on ylipäätään, että Suomea tarkastellaan valtakunnallisena kokonaisuutena eikä kaupunkiraideliikennettä pidetä lainkaan merkityksellisenä. Joukkoliikenteen järjestämisen edellytykset suurilla kaupunkiseuduilla ovat niin erilaiset haja-asutusalueisiin verrattuna, että yksi ja sama järjestämismalli ei voi toimia hyvin tuloksin kaikkialla. Ehdotetut muutokset lakiesitykseen Liikennekaaren tavoitteet henkilöliikennepalvelujen joustavuuden, tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi sekä digitaalisten palveluratkaisujen kehittämiseksi ovat kannatettavia. Niiden lisäksi lakiuudistuksessa on syytä huomioida myös kaupunkiseutujen joukkoliikenteen hyvän kehityksen turvaaminen tulevaisuudessakin. HSL toivookin, että lakiesityksen perusteluista poistetaan kannanotot ja väitteet, jotka eivät ole PSA:n mukaisia. Lisäksi vaikutusarviota on syytä täydentää ympäristövaikutusten sekä yleishyödyllisten palvelujen saatavuuden, luotettavuuden, esteettömyyden ja sosiaalisen tasa-arvon näkökohdilla. Alla ovat kootusti HSL:n ministeriölle esittämät muutostoiveet liikennekaareen. HSL:n esitykset ministeriölle:
|
Liikennekaari uhkaa romuttaa kaupunkien joukkoliikenteen kehittämisen
20.05.2016 – Muokattu 04.06.2020 klo 22:43
Liikenneministeriössä valmistellaan liikenteen kokonaisvaltaista lakiuudistusta liikennekaarta, jossa on monia kannatettavia uudistuksia. Kuitenkin toteutuessaan esitetyn kaltaisena lakiuudistus huonontaisi merkittävästi kaupunkiseutujen joukkoliikenteen tarjontaa ja kehittämistä.