”Maakuntia muodostettaessa HSL:n tulee jatkaa nykyisen kaltaisena kuntayhtymänä siten, että siihen liitetään mahdollisesti sellaiset naapurikunnat, joiden pendelöintiaste pääkaupunkiseudun kuntiin on yli 40 % tai osa näistä”, arvioi HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi. Vuoden 2012 tilanteessa näitä olivat Nurmijärvi, Tuusula, Järvenpää, Siuntio ja Vihti.
Toisena mahdollisena vaihtoehtona HSL:n hallitus pitää metropolialueen omaa itsehallintoaluetta, metropolimaakuntaa. Tämä edellyttäisi Uudenmaan itsehallintoalueen jakamista kahteen osaan, jolloin HSL:n tehtävät voisivat siirtyä osaksi metropolimaakuntaa.
Molemmissa vaihtoehdoissa HSL edellyttää, että tehdään oma metropolialueenliikennejärjestelmäsuunnitelma, joka poikkeaa merkittävästi liikenteen volyymien, liikennepoliittisten valintojen sekä liikennesuunnittelun käytössä olevien keinojen suhteen muun Uudenmaan suunnittelusta. Lisäksi liikennejärjestelmäsuunnittelun tiivis yhteys seudun joukkoliikennesuunnitteluun tulee varmistaa jatkossakin.
”Joukkoliikenteen rooli ja merkitys metropolialueella poikkeaa selvästi muista Suomen kaupunkiseuduista. Elinkeinoelämän toimivuus ja työssäkäynti, kaupunkitilan tehokas käyttö sekä liikenteen ympäristövaikutusten pitäminen kohtuullisina yli miljoonan asukkaan kaupunkiseudulla ei ole mahdollista ilman toimivaa ja kohtuuhintaista joukkoliikennettä”, Rihtniemi sanoo,
Molempien vaihtoehtojen etuna on, että joukkoliikenteen suunnittelussa säilyy paikallinen osaaminen. Samoin kuntien rahoitusosuudet pysyvät nykyisessä suuruusluokassa.
Liikennesuunnittelun yhteys maankäyttöön, asumiseen ja elinkeinopolitiikkaan pitää varmistaa kuntayhtymän, metropolikuntien ja valtion keskinäisen MAL-yhteistyön kautta. Maakuntamallissa vastaavasti tämä toteutuisi metropolimaakunnan, kuntien ja valtion yhteistyönä.