MAL-blogi: COVID-19-pandemia on vaikuttanut muuttoliikkeen dynamiikkaan ja asumisvalintoihin Helsingin seudulla

Keskustelu COVID-19-pandemian vaikutuksista niin talouteen, työntekoon, liikkumiseen kuin elämäntapoihinkin on käynyt vilkkaana. Pandemia ja sen myötä tapahtuneet yhteiskunnan murrokset ovat mullistaneet myös asumisen toimintaympäristöä monin tavoin. Julkisessa keskustelussa on luotu kuvaa jopa radikaalisti muuttuneista asumiseen liittyvistä tarpeista, toiveista ja valinnoista.

Tämän julkisen keskustelun pohjalta MAL 2023 -suunnitelman valmistelun yhteydessä tunnistettiin tarve tuottaa aiempaa systemaattisempi analyysi COVID-19-pandemian vaikutuksista seudun muuttoliikkeeseen, asuntomarkkinoihin ja asumispreferensseihin.

Selvitykseen voit tutustua täällä.

 

Koronaviruspandemian aikana pitkään jatkunut voimakas kaupungistumisen trendi on osin murtunut. Keskittyvä muuttoliike on vaihtunut muuttoliikkeeseen poispäin Helsingistä, sekä laajemmin myös pois muulta Helsingin seudulta. Helsingin seutu kärsikin koronavuosina ensi kertaa muuttotappiota vuoden 1990 jälkeen maan sisäisessä muutossa. Koko seudun muuttotappiosta huolimatta osa pääkaupunkiseutua ympäröivistä kehyskunnista sai ennätyksellisiä muuttovoittoja pandemian aikana, vaikka myös niistä on muutettu aiempaa enemmän muuhun maahan.

Seutuistuminen onkin voimistunut Helsingin seudulla pandemian aikana, mikä johtuu seudun suuria kaupunkeja ympäröivien kehyskuntien vetovoimasta. Seutuistuminen kuitenkin eroaa 2010-luvun alun ”Nurmijärvi-ilmiöstä”, jolloin kehyskuntiin muutettiin pientaloasumisen perässä. Pandemian aikana seudulla ovat säilyneet suosittuina sekä kerrostalo- että pientaloasuminen ja keskeiset, hyvin saavutettavat sijainnit.

Muutokset maan sisäisessä muuttoliikkeessä painottuvat nuoriin aikuisiin ja lapsiperheisiin, työllisiin sekä etenkin keski- ja hyvätuloisiin. Etenkin näistä ryhmistä on lähdetty Helsingistä ja muulta pääkaupunkiseudulta sekä Helsingin seudun kehyskuntiin että muualle maahan. Tämä selittynee ainakin osin pandemia-aikana yleistyneellä etätyöllä, mikä on mahdollistanut monille piilevien asumistoiveiden toteuttamisen ja johtanut lisätilan kaipuuseen. Toisaalta pienituloisten muuttoliike on pandemia-aikana vähentynyt merkittävästi. Huolestuttavaa on, että yhdessä nämä muutokset voivat jatkuessaan kiihdyttää alueellista segregaatiota. Toisaalta muutokset herättävät kysymyksiä myös laajemmin Helsingin seudun vetovoimasta ja kilpailukyvystä.

Vaikka nämä signaalit ovat huolestuttavia, on vaikea arvioida muutosten pysyvyyttä, varsinkin nyt, kun COVID-19-pandemia näyttää hellittäneen. Toisaalta ilmassa on jo muita muutostekijöitä, kuten Ukrainan sota, jotka aiheuttavat uudenlaisia muutoksia asumisen toimintaympäristöön.

Olemme MAL-työssä kuunnelleet näitä muutossignaaleita herkällä korvalla, mutta pyrkineet välttämään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä muutosten pysyvyydestä.  Keskeiseksi MAL 2023-suunnitelman tavoitteeksi on nostettu, että Helsingin seudun nykyisillä sekä tulevilla asukkailla on mahdollisuus valita laadukasta ja tarpeista vastaavaa asumista seudun monipuolisista asumisen vaihtoehdoista ja asuinympäristöistä. Erityistä huomiota seudulla tullaan kiinnittämään perheille sopivien asuntojen tarjontaan sekä talotyyppien monipuolisuuteen. Myös alueellisen eriytymisen hillintä on nostettu MAL-työssä entistä keskeisemmäksi teemaksi. Seudulla jatketaan jo pitkään jatkunutta yhdyskuntarakenteen eheyttämisen linjaa. Näin vastaamme moniin selvityksessä esiin nostettuihin suosituksiin, joita olivat esimerkiksi:

• Liian pitkälle meneviä analyyseja esimerkiksi asuntojen hintakehityksestä tai kauppamääristä pandemia-ajalta tulee välttää. Asuntomarkkinoiden ja muuttoliikkeen tilanneseurantaa tulee tehdä jatkuvasti.
• Kaupunkirakenteen eheyttävää linjaa on syytä jatkaa, eikä nähdä tarvetta muutoksille talotyyppien tuotannon suhteen.
• Seudun asunto- ja maapolitiikassa sekä yhdyskuntarakenteen suunnittelussa mahdollista hajautumiskehitystä tulee ennaltaehkäistä tarjoamalla monipuolisia asumisen vaihtoehtoja hyviltä joukkoliikennesijainneilta.
• Asuntopolitiikassa on mietittävä ratkaisuja nuorten aikuisten ja lapsiperheiden asuntotarjonnan lisäämiseen.
• Helsingin seudun asumisen pitovoimaa tulee kehittää voimakkaasti. Pitovoiman kannalta keskeisiä ovat esimerkiksi lapsiperheiden toimivat palvelut.
• Pääkaupunkiseudulla on panostettava segregaation ehkäisyyn voimakkaasti tulevina vuosina.
• Asuntopolitiikassa tulee voimakkaasti panostaa heikommassa asemassa olevien asumisen tarjontaan ja tarkkailtava pandemian aikana taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden asumisen tilannetta.

Kaisa Granqvist

Kirjoittaja on maankäytön ja asumisen asiantuntija Helsingin seudun MAL-työssä.